Viimeinen kuunvärinä

Täydellistä ajoitusta =)

Kiitos vaan Heinille, että aikaistit meidän kivi-iltaa yhdellä päivällä. Tänään ei olisi ollut yhtään niin kiva iltaa valmistella, koska meillä ainakin sataa nyt vettä ihan reilusti ja maahan asti. Käytin just koirat ulkona ja nyt on sisällä kolme märkää narttua. Päitä puistellaan kilvan, niin että seinät ropisee. Tulee suursiivous samalla. Hyvä mieli eilisestä, illan tunnelmasta, kuusta ja kaikesta. Kiitos vaan teille.
Ja Riikka, jos haluat, sun kivi-ilta pidetään sitten kun sulle sopii.

Oli illalla vähän puhe siitä viimeisestä chakraillasta myös. Kalenteria kun tänään selasin, tuo syyslomaviikon jälkeinen 

keskiviikko 22.10.2014

tuntuisi ihan täydelliselle päivälle. Kahdestakin syystä: seuraavana päivänä on uusikuu ja silloin tulee tasan vuosi siitä, kun yöllä idean kuunvärinästä sain. Eli pidetään...

Viimeinen chakrailta

meillä saunalla

klo:18.00

Ottakaa omat maadoittavat kivet silloin mukaan, turmaliini, hematiitti, obsidiaani, musta onyksi, "mysteerikivi", mikä tahansa hyvälle tuntuu. Toki muutkin kaverit voi ottaa mukaan.=)

Kovasti toivon, että kaikki pääsis silloin tulemaan, niin saatais päätökseen tän vuoden työ.

Aloitan sitten kuunvärinän kanssa uuden kierroksen, en ihan samalla tavalla, mutta samoista aiheista.;)

Ja hei, nauttikaa tänään täysikuun energiasta, vaikka se pilven takana onkin. Täysikuu on tänään oinaassa ja se tarkoittaa hyvää aikaa etsiä uusia ystäviä ja lisätä intohimoa rakkaussuhteeseen.

Muistuttaa myös musiikin merkityksestä elämässä ja rituaaleissa.

Tästä eteenpäin kaksi viikkoa on aivan loistavaa aikaa jälleen kerran päästää irti asioista. Luopumista, luopumista ja luopumista kaikesta vanhasta, mikä ei enää palvele korkeinta parasta. Ajatusmalleja ja uskomuksia varmaan enää lähinnä ja siksi niin vaikeita. Mutta kannattaa tehdä sitä ihan itse ja vapaaehtoisesti. Tai voihan sitä tietysti tehdä vaikeammankin kautta...

Lokakuun jumi ja ajankäytön haasteet

On se vaan kumma juttu tämä lokakuu. Ei siitä pääse mihinkään. Ihan niinkuin pääkoppaan olisi lekalla lyöty tämä lokakuun jumi. 
Oma mieli pistelee ilkeästi, tänään on lokakuun eka, kaikki masentaa, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa. Tuttu pikku pupujussi valmistautuu taas talven kestävään ylämäkeen ja sitä hirvittää.
Vaikka hei, mikään ei ole muuttunut eilisestä, syyskuun viimeisestä. Vain ja ainoastaan se, että nyt on lokakuun eka.
Tätä oli pakko pysähtyä miettimään...

Onko vika sittenkin vain omassa asenteessa? Vanhat ajatukset, pinttymykset, uskomukset ja pelot yrittävät ottaa taas valtaa.
Ja eikö näistä kaikista olisi jo pitänyt päästää irti ja olla vapaa?
Vaikka tietää, niin taas sen unohtaa...

Toinen juttu, mikä mietityttää, on tämä kamppailu oman ajankäytön kanssa. Tiedän kyllä, mitä minun tänään pitäisi tehdä: sitä mikä itsestä hyvälle ja oikealle tuntuu (ja sitä, mitä kohti enkelikortit ja kaikki mahdolliset viestit yläkerrasta suorastaan tyrkkii...kiitos vain). Kaikki tarvittava sen tekemiseen on valmiina ja järjestetty, puuttuu vaan että istun persuksilleni ja alan tekemään. Mutta mikä mättää? 
No oma mieli taas kerran. Kun se saarnaa ja saarnaa, että tee ensin tämä ja tämä ja tämä ja tämä, nämä on paljon TÄRKEÄMPÄÄ ja HYÖDYLLISEMPÄÄ tekemistä ja nämä KUULUU TEHDÄ ENSIN. Ja perään vielä: JOS olet hyvä ihminen.
Mutta kun ne kaikki on juuri sitä, mihin minun lokakuun virta ei vaan yksinkertaisesti riitä. Eli sitten olen tekemättä mitään ja siitäkös se oma mieli taas saa aihetta itsearvosteluun ja -sääliin.

Onko tässäkin vika vain omassa asenteessa? Vanhat ajatukset, pinttymykset, uskomukset ja pelot yrittävät ottaa taas valtaa.
Ja eikö tässäkin asiassa näistä kaikista olisi jo pitänyt päästää irti ja olla vapaa?
Vaikka tietää, niin taas sen unohtaa...

Mitäs jos nyt muuttaisikin omia asenteita? 
Muutos asenteissa hirvittää, mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin se pupujussin ylämäki... 
Jos sytyttäisin aamulla oranssin, elämänmuutoksien kynttilän ja huomaisinkin, että ulkona on edelleen tosi kaunista ja kivaa, vaikka onkin lokakuun toka. Aurinko paistaa edelleen, pilvien takaa ainakin. Luonto ja luonnonhenget tekee edelleen kovasti työtä pitääkseen energiat korkeina, ehkä ei niin näkyvästi, mutta kyllä ne siellä häärää. Huomioisinko huomenna sitä vähän paremmin ja tekisin oman osani energian ylläpitämiseksi?
Mitä jos tekisinkin huomenna ensin sitä, mitä sydämeni ja sieluni haluaa ja sitten vasta katsoisin, jos jaksaisin tehdä niitä "tärkeämpiä ja hyödyllisempiä" juttuja?

Olisikohan silloin lokakuun toka ihan kamala päivä?