Uusikuu, uutta kohti?

No niin on helmikuun hävityspäivät takana ja voimme nauttia uudenkuun, uuden alun energioista jälleen kerran.
En tiiä, onko sulla sama fiilis, mutta mulla rehellisesti sanoen tökkii. Koko viime vuosi hehkutettiin sitä irtipäästämistä, jotta tämä uusi ja ihana ykkösvuosi toisi tullessaan meille jokaiselle kaikkea uutta ja ihanaa, jolle on urakalla tilaa raivattu. Ja mitä ihmettä, ihan samassa liisterissä talsin edelleen. 
Olen tehnyt ihan oikeasti paljon työtä sen eteen, että kaikki vanha ja tarpeeton elämästäni häviäisi, mutta tänään on pakko myöntää, että siinä se jököttää edelleen, elämässä möykky, jota voin edelleen syyttää siitä, etten pääse etenemään. Ei oo auttanu oma tekeminen, oma ajatus, eikä enkeliavutkaan tähän asiaan. Itkupotkuraivareitten jälkeen on ihan hyvä nyt pysähtyä vähän pohtimaan tätä asiaa.
Jos ei se tukko elämästä lähde mihinkään, vaikka kuinka sitä vastaan taistelen, sillä lienee hyvä syy siinä vielä pysyä. Opettamassahan se minua on, ja olen sen ihan omasta tahdostani, tätä elämää sieluna suunnitellessani siihen itse pyytänyt, ja kaikki sielut, jotka tähän tilanteeseen liittyvät, ovat rakkaudesta minua kohtaan  suostuneet siihen osallistumaan, auttaakseen minua oppimaan juuri sen, mitä haluankin tässä elämässä oppia.  
Keskittyessäni kaikin tavoin hävittämään tämän möykyn pois elämästäni ennenkuin olen oppinut sen minulle asettaman oppiläksyn, vedän sitä entistä tiiviimmin osaksi elämääni, tottakai, koska rakkaudella on tämä opinmahdollisuus minulle annettu ja ihmiset ja tilanteet sen myötä.
Jos siis voisin kääntää oman mieleni taistelun ja hävittämisen energian uteliaisuudeksi, uuden oppimisen mahdollisuudeksi ja kiitollisuudeksi, voisi tämän läksyn oppi minulle aueta... 
Väkisin taistelun lisäksi toinen toimintamalli, jonka itsestäni elämän tukkojen ja oppiläksyjen suhteen havaitsen, on se pupusen halu painaa pää pensaaseen ja toivoa, että iso paha susi, vai oliko lastenlaulussa koira, ei huomaisi, vaan menisi ohi ja kaikki unohtuisi. Mutta eihän se pelitä näinkään. Pelko, jota en ole elämässäni vielä voinut rakkaudeksi muuntaa, tuodaan eteeni aina ja aina uudestaan, mitä erilaisimmissa tilanteissa, jotta oppisin sen elämänopeista kaikkein suurimman: on olemassa vain kaksi, rakkaus ja pelko, ja sen myötä esitettyyn kysymykseen: kumpaan oman energiani haluan liittää.
Automaattinen, syvältä sisimmästä nouseva vastaus, ennen egon väliintuloa, on rakkaus. Se edellyttää luopumista taistelun ja piiloutumisen houkutuksesta, rohkeudesta tulla esiin juuri sellaisena kuin olen, vielä keskeneräisenä, mutta halukkaana oppimaan uutta ja ennenkaikkea sydämessä halu luoda rauhaa itselle, toisille ja koko maailmalle.
Helmikuun uusikuu syntyy sunnuntaina iltapäivällä paria minuuttia vaille viisi. Sen energiasta jokainen meistä voi ammentaa voimaa inspiraatioihin, mielemme kykyihin, luovuuteen ja maailmanrauhaan. Uudenkuun energia vahvistaa rakkauttamme ja myötätuntoamme itseämme ja kaikkea muuta kohtaan. Sen näkymättömässä valossa voimme vahvistaa rauhaa itsessämme ja omissa ajatuksissamme, ja antaa sen levitä koskettamaan myös kaikkia ystävyyssuhteitamme. Sen kiitollisuuden synnyttämässä energiassa voi rauhan ajatuksen ja energian saattaa ympäröimään koko planeettamme.
Jospa se olisi se kasvupohja lopultakin kaikelle uudelle ja ihanalle.

Ihanaa helmikuisen uudenkuun energiaa juuri sinulle <3 Margitilta

Perhosia ja leijonia

Tätä täydenkuun blogitekstiä kirjoittelen jo pari iltaa etuajassa, mutta niin kirkkaasti paistaa kuu taivalla jo nyt valaisten koko tienoon, että voisi hyvin kuvitella sen olevan jo täysi. Helmikuinen kuu on ihan täydellinen lauantain aamuyönä tarkalleen kello 2.33. Kuu on silloin leijonan tähtimerkissä ja sen energia auttaa meitä jokaista tavoittamaan omia päämääriä. Olethan siis valmiina ottamaan vastaan vaikka sen pari viikkoa sitten keltaisen kynttilän hehkuun lähettämäsi toive toteutuneena ;) Saattaa hyvin olla, että se tulee luoksesi jo nyt, tai sitten myöhemmin, kun on parempi ajankohta. 

Omaan tekemiseen tämä täydenkuun energia tulee kuin tilauksesta. Olenhan juuri tuolloin täydenkuun päivänä mukana Oulussa Ilon Valkeat-hyvinvointimessuilla. Olen ollut messuilla toki ennenkin, mutta en Kuunvärinän alla ja toki se jännittää kovasti. Menneinä vuosina oli huomattavasti painavammat kantamukset, kun lemmikkien muistokivien kanssa messuille mentiin, nyt mukanani kulkee vähän keveympää materiaalia. Jaksan hyvin kantaa oman ja oman open kirjat, eli Ulla Niskasen Henkistä tietä aloittelijoille ja Numerologia - energiaa ja sieluntietä sekä mun Tietoisuuden portailla - askelmina oman kehon chakrat. Pakkaanpa reppuuni myös omia ja muutaman muun Diana Cooper Foundationin opettajan kurssi- ym. matskua, joten jos Diana Cooper Foundationin toiminta muutenkin ja muuallakin sinua kiinnostaa, tule ihmeessä juttelemaan.

Helmikuun lopussa alkaa Pihtiputaalla ja Oulussa pyörimään mun Kompassi - kohti uutta-kurssit ja niistä mielelläni infoa halukkaille jaan. Kompassi-kurssit perustuvat pääosin Diana Cooper Foundationin Kohti Vuotta 2032-opetusmateriaaliin ja niistä saa paljon työkaluja oman elämän suuntaamiseen kohti uutta kultaista aikaa yhdessä ja yhteistyössä ihanan Äiti Maan, sen ihmeellisen luonnon ja valonauttajien kanssa.

Kompassi-kursseista löydät paljon lisätietoa täältä http://kuunvarina.blogspot.fi/p/kohti-vuotta-2032.html 

Kurssien aikataulut löytyvät sitten täältä http://kuunvarina.blogspot.fi/p/kurssikalenteri.html

Ja siinähän se tuli ilmi myös mun päämäärä, jota lauantaina lähden rohkeasti tavoittelemaan, täydenkuun täydellisessä energiassa: leijonan rohkeudella Kohti vuotta 2032.

Tavoittele sinä omaa päämäärääsi yhtä rohkeasti, jooko. Ja jos yhtään lohduttaa, voin kertoa, että vatsassani on perhosia ihan pilvin pimein, kuten ehkä sinunkin. Mutta tiedäthän sinäkin, että perhoset ovat enkelisi viestintuojia, joten sehän on ihan hyvä juttu. Ja aina voit pyytää arkkienkeli Urielia muuntamaan solar plexuksessa olevan pelkosi kultaiseksi viisaudeksi ja luottamukseksi omaan voimaasi ja myös siihen, että maailmankaikkeus kantaa meitä jokaista, juuri oikealla tavalla ja vauhdilla kohti kultaista päämääräämme.