Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Sanojen taakse piiloutuja


Marraskuun uusikuu syntyy skorpionin tähtimerkissä ja luo energiaa kiihkeään uudelleensyntymiseen ja valaistumisen ajankohtaan. Siinä meitä jokaista auttaa tänään auringon valo ja uudenkuun pimeys, joka antaa voimaa ja viisautta luottaa omiin vaistoihin asioiden selvittämiseen perusteellisesti ja tarvittavien muutoksien tekemiseen niiden korjaamiseksi. On hyvä hetki katkaista oman mielen siivet kaikelta negatiiviselta ajatukselta. Jos haluaa pohtia oman elämänsä asioita vielä syvemmältä, tämä uudenkuun ajankohta helpottaa myös elämän kokonaisvaltaisen kiertokulun ja aikaisempien elämien merkityksen ymmärtämistä.

Minun elämääni tämä ykkösvuoden marraskuun uudenkuun hetki tulee ilmiselvästi ihan tarkoituksella. Niin pitkälle, kuin omaa tätä elämääni voin taaksepäin muistaa, on tämä loka-, marraskuun aika ollut aina vaikeaa, minut kyykkyyn pistävää aikaa. Koska tämän elämän syklisyyden olen havainnoinnut ja pari viimeistä vuotta ovat olleet haastavia jo muutenkin, osasin tätä aikaa jo oikein odottaa, itse asiassa vähän innokkaanakin. Ja mitä sitten tapahtuukaan? Elämä yllättää.


Johtunee ehkä siitä, että olen jo valmiiksi polvillani. En samalla ajatuksella kuin ennen, että antaa nyt vaan tulla kaikki kura niskaan samalla kertaa, vaan nyt nöyränä ja kiitollisena, valmiina vastaanottamaan jälleen kerran tämän uuden, elämän oppiläksyn ja -mahdollisuuden. 
Huomaan, että olen näin katkaissut oman mieleni siivet negatiiviselta ajatukselta. Ymmärrän, että kuluneen vuoden aikana, olen luottanut omiin vaistoihini, selvittänyt asioita ja tehnyt muutoksia, joita on ollut tarpeellista tehdä, jotta asiat muuttuisivat. Ymmärrän, että paljon asioita on vielä selvittämättä ja monta muutosta on vielä tulossa, mutta odotan innolla niitäkin. Olen pohtinut tämän elämäni kulkua, kauempaa kuin mihin aivojeni muisti ja aistieni muistikuvat ulottuvat, ensimmäisiin elinkuukausiini, syntymääni ja aikaan ennen sitä. Nyt vasta ymmärrän omia tunteita ja tuntemuksiani, tapoja, joilla koen, reagoin ja toimin. Hyväksyn ne, koska ne ovat minun oppiläksyni.
Ja ne jatkuvat edelleen...

Näin viime yönä unta, jossa läheiseni kritisoi lääkäriään sanoin: "Sinne se sanojen taakse piiloutui." Unessani vedin siitä herneen nenääni ihan välittömästi ja sama tunne vaivasi minua tänään koko päivän, koska uneni tilanne oli vahvasti liitoksissa myös fyysiseen elämään ja aistin lääkärin vilpittömän halun auttaa, sekä unessa että jo tapahtuneena todellisuudessa. 

Tuota lausetta ja unen sanomaa olen tänään pohtinut paljon. Koen, että läheiseni kritiikki koskettaa myös minua.

En halua piiloutua sanojeni taakse, mutta en tarkoituksella myöskään halua tuoda ilmi kaikkea. En halua vertailla elämänkokemuksiani kenenkään kanssa, koska jokaisella meillä on omat elämänkokemuksemme, jotka mahdollistavat meille meidän omat, tämän elämämme oppiläksymme. En halua, että kukaan säälii minua tai että minä säälin ketään, kun parhaamme mukaan selvitämme näitä tehtäviämme. Olemme jokainen tässä hetkessä ja omassa elämässämme täysin tasavertaisina. 

Sen sijaan toivon, että sanani antavat sinulle kannustusta, uskoa ja vahvistusta omaan selviytymiseesi, rohkeutta kohdata omat elämänoppisi, omat ajatuksesi ja omat tunteesi tässä ainutlaatuisessa omassa elämässäsi. Olemme jokainen ottaneet vastaan tähän elämäämme juuri sen verran haasteita ja vastoinkäymisiä, kuin olemme itse vapaasta tahdostamme halunneet. 

Jos vielä tänään pelottaa liikaa kohdata ne, löytyy kyllä sanat, joiden taakse voi vielä hetkeksi piiloutua.

Vapauttavaa uudenkuun aikaa juuri sinulle <3 Margitilta