Joulukuinen täysikuu heijastaa auringon valoa meille kaksosen tähtimerkistä ja antaa energiaa uuden opin vastaanottamiseen ja sisäistämiseen. Se inspiroi ja rohkaisee meitä luomaan uusia, voimaannuttavia ja eheyttäviä rituaaleja, joiden voimaa voimme
lähettää myös ajan ja paikan ulkopuolelle.Ei siis ihme, jos viime aikoina yöt ovat olleet vähän levottomia, jopa lähes unettomia. Paljon asioita käsitellään juuri unen ja valveen rajamailla. Noista unettomista tai unellisista öistä ei kannata suinkaan olla pahoillaan, vaan katsella tätäkin elämän ihmeellistä mahdollisuutta kiitollisuuden näkökulmasta. Hyvin todennäköisesti ja toivottavasti rauhalliset ja levolliset yöunet palautuvat jälleen pian täydenkuun jälkeen... Jos ei niin sitten minäkin jatkan itseni reikittämistä uneen ja siellä, jossain unen rajamailla tapaan edelleen elämäni aikana kohtaamiani ihmisiä, kiitollisin mielin.
Pari vuotta sitten juuri samaisessa täydenkuun energiassa, tulin luoneeksi oman täydenkuun rituaalini; sytytän valkoisen kynttilän, kertaan mielessäni kuluneen vuoden tapahtumia ja kiitän itseäni sekä onnistumisista, että epäonnistumisista. Sen jälkeen kiitän jokaisesta uudesta oppimisen mahdollisuudesta, joita tiedän saavani kohdata yhä uudelleen. Lähetän rakkaudellista energiaa itselleni niihin tulevaisuuden hetkiin, jotta parhaalla mahdollisella tavalla osaisin siinä hetkessä olla tietoinen, herkkä ja tarkkaavainen, oppiakseni juuri sen, minkä olen oppiläksykseni itse alussa valinnut.
Nämä hyvät ideat joskus minulta unohtuvat, mutta onneksi olen tunnollinen päiväkirjan kirjoittaja ja joskus paluu vuoden tai joskus useammankin vuoden takaisiin teksteihin, merkintöihin ja tuntemuksiin, antavat minulle viestin ja varmuuden siitä, että kaikilla elämämme tapahtumilla on tarkasti ennaltamäärätty aika ja tarkoitus. Huomaan, että etenen sittenkin omalla tielläni juuri oikeaan aikaan ja suuntaan. En ehkä niin kuin egoni oli suunnitellut ja tahtonut, siitä syystä jokainen sivuhaaran tutkiminenkin on ollut tarpeen ja voin tänään olla kiitollinen myös niistä. Olen kiitollinen myös niistä kivistä, joihin olen kompastunut. Ne ovat aina antaneet mahdollisuuden pysähtyä ja nousta taas ylös.
Eniten kiitollisuutta kuitenkin tunnen siitä, että olen elämässäni löytänyt myös ne rotkot, joihin olen polvilleni pudonnut. Nimittäin juuri niiden pohjalla polvillani ollessani, olen löytänyt avaimen yhteyteen omaan itseeni ja kaikkeen ympärilläni olevaan, maailmankaikkeuden ihmeelliseen virtaavaan energiaan.
Minulle se merkitsi reiki-energian löytämistä. Sillä saatan joka ilta kehoni uneen ja sillä sen myös aamulla lempeästi herätän, tietäen, että tästä päivästäni tulee juuri sellainen kuin sen on tarkoitus tullakin. Sitä myös lähetän itselleni ajassa ja paikassa taaksepäin, niihin elämäni hetkiin, jolloin olen tuntenut kaipaavani rakkautta, lohtua ja helpotusta kipuun. Sillä samalla rakkaudella ympäröin itseni myös ajassa ja paikassa eteenpäin, niihin elämäni tuleviin hetkiin, jotta oppisin parhaalla mahdollisella tavalla sen mitä olen tänne syntynyt oppimaan.
Ihanaa täydenkuun rakkaudellista valoa juuri sinulle <3 Margitilta
Ja hei, jos ei uni meinaa sinunkaan tyynyllesi tänäkään yönä tulla, kokeile tätä: aseta kätesi oman olemisesi keskukseen. Tunnet itse parhaiten, missä se sinulla itselläsi on. Se voi olla sydämen tai pallean kohdalla tai hieman napasi alapuolella. Aseta kätesi lempeästi lepäämään siihen. Sitten keskität ajatuksesi vain ja ainoastaan siihen kohtaan ja omaan hengitykseesi, jonka ohjaat juuri siihen, käsiesi alle. Vain hengität, koska et tarvitse mitään muuta.