Olipa mukavaa, että löysit Kuunvärinä-blogini.

Täällä kirjoittelen Kuun väristä ja värinästä, sen vaiheista ja siitä, kuinka se vaikuttaa minuun ja ehkä sinuunkin, joka ikinen päivä. Kuu valaisee minun elämänpolkuani, ehkä sinunkin.

Tämä Äiti Maa, sen kaunis luonto, kivet ja kristallit, kaikki kauniit kasvit tuoksuineen ja värineen, sekä kaikkea elämää ylläpitävät elementit, maa, ilma, tuli ja vesi, ovat myös lähellä sydäntäni, ehkä sinunkin. Niistä tarinoin myös.

Olen siis oman elämänkouluni opiskelija, niinkuin ehkä sinäkin. Opiskelen luonnossa kulkien, hiljaisuutta kuunnellen ja sitä tutkien. Oppaina vierelläni kulkevat oma enkeli ja yksisarvinen, sekä ihanat, iloiset ja kujeilevat luonnonhenget, jotka auttavat ja keventävät kulkuani joka ikinen päivä. Ehkä sinäkin aistit omat oppaasi.

Toivon, että viihdyt blogissani. Tutki ja ota vastaan rakkaudella jakamani pienet ajatuksen siemenet, kuinka sinäkin voit tehdä omasta matkastasi iloisempaa ja helpompaa, joka ikinen päivä.

Muistathan, että kun sinä voit hyvin, kaikki lähelläsi voivat hyvin ja jonain päivänä koko planeettamme voi hyvin.
Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa oman valosi loistaa.
Sen värinä voi olla mikä itse sen haluat olevan.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Voiko uusi alku pohjautua vanhaan?


Uusikuu oinaassa kasvattaa voiman ja rohkeuden energiaa. Tätä uudenkuun energiaa hyödyntäen onkin loistava hetki ja mahdollisuus vahvistaa omaa itseluottamusta ja ilmaista rohkeasti oma mielipide. On hyvä käydä tarpeen vaatiessa kipeitäkin keskusteluja, koska tämän uudenkuun energia auttaa hallitsemaan sanoja, joita vihan tunteet voivat värittää.
Jos mielessä on ajatus, tai ehkä vain pieni haave jonkin uuden aloittamisesta, nyt on siihen hyvä hetki. Itselle tärkeään ja merkitykselliseen asiaan kannattaa nyt ryhtyä, vaikka se vaatisi vähän riskinottoakin. Ja vaikka sydämen palo ohjaisi kohti uutta ja tuntematonta, senkin askeleen voi nyt rohkeasti ottaa, koska tämän uudenkuun energia tukee myös kaiken uuden oppimista. 

Minua tänään tämä syntynyt uusikuu energiallaan vähän hämmentää. Ilmoilla on jo vähän pitempään ollut epäilystä omiin kykyihin ja jaksamiseen. Tunne on tuttu jo entuudestaan, ajasta jolloin vaadin itseltäni ihan liikaa siinä työssä, jota silloin sydämen palosta tein.
Ihana Äiti Maa, aurinko ja luonto tarjosivat kuitenkin juuri tähän hetkeen kaiken mahdollisen apunsa: luonnon äänet ympärillä, jään pintaa viistävät joutsenten siivet, omat varpaat lumessa ja kasvot auringossa antoivat juuri sen oikean ja turvallisen hetken oman elämän tarkasteluun.
Tämän hetken tunteet ohjasivat jo elettyyn, joka tänään on turvallisesti jo kaukana. Aika tekee saman kuin keijuperspektiiviin nouseminen. Se antaa mahdollisuuden tarkkailla omaa itseään ja elämää vähän kauempaa, jotta kokonaisuus näkyy paremmin.
Huomaan, että ainoa rajoite omaan jaksamiseen on ollut oma ajatus siitä, etten ole riittävä. 
Mieleen palaa ihanat kohtaamiset ihmisten ja eläinten kanssa, sillä hetkellä joka koskee eniten, luopumisen ja eron aikaan. Voisin väittää olevani jollain tasolla ammattilainen liittyen tunteisiin ja tuntemuksiin, joita lemmikistä luopumisen hetken jälkeen koetaan, olenhan sen hetken jakanut monen asiakkaani kanssa, mutta tosiasia on, että omasta elämästä se vei pohjan alta. En kyennyt enää maalaamaan, kun ei vieressä enää ollutkaan se tuttu kaveri tuhisemassa. En ollut enää riittävä.
Yritän ymmärtää, mitä nämä tutut ajatukset ja tuntemukset minulle tänään opettavat. Ehkä armollisuutta ja itsehyväksyntää. Olen riittävä, vaikka tämä uudenkuunteksti tuleekin puoli vuorokautta myöhässä. Tämän uudenkuun tulienergiassa sytytän kynttilän valaisemaan jokaisen lemmikin muistoa, jonka olen elämäni aikana saanut tavalla tai toisella kohdata. Samalla uskaltaudun pohtimaan ajatusta, olisinko vielä joskus riittävä myös maalaamaan yksin.

Voimauttavaa uudenkuun energiaa sinulle <3 Margitilta