Jotta voisit luoda yhteyden yksisarviseen, sinun täytyy ensin vetää sellaista puoleesi.
Sehän on ihan helppoa, jos olet iloinen, positiivinen, mielikuvituksellinen ja intuitioosi luottavainen valo-olento, jolla on suuret pyrkimykset toteuttaa omaa sieluntehtävää oman itsen ja muiden kanssakulkijoiden sekä koko maapallomme valon nostamiseksi . Oma olemuksesi vetää silloin taatusti yksisarvisia puoleesi ja saat hätistellä innokkaimpia pois visioidesi toteuttamisen edestä. Vetovoiman laki kyllä huolehtii siitä puolestasi.
Sehän on ihan helppoa, jos olet iloinen, positiivinen, mielikuvituksellinen ja intuitioosi luottavainen valo-olento, jolla on suuret pyrkimykset toteuttaa omaa sieluntehtävää oman itsen ja muiden kanssakulkijoiden sekä koko maapallomme valon nostamiseksi . Oma olemuksesi vetää silloin taatusti yksisarvisia puoleesi ja saat hätistellä innokkaimpia pois visioidesi toteuttamisen edestä. Vetovoiman laki kyllä huolehtii siitä puolestasi.
Mutta entä jos niin ei ole? Jos oletkin vielä ihan pieni muurahainen tässä valtavassa keossa ja pystyt näkemään edessäsi vain sen yhden neulasen, joka sinun pitää ihan yksin kantaa kotikekoon tässä pimentyvässä illan hämärässä. Vaikka sinulla olisikin se ihan pieni aavistus jostain suuremmasta merkityksestä tässä maailmassa pystyt silti vain näkemään tämän velvollisuutesi, et uskalla uskoa mihinkään parempaan. Et vaikka pieni muurahaisen kehosi on ratkeamispisteessä kaiken fyysisen ja henkisen taakan alla, jota kannat.
Mitäpä pitäisi pienen muurahaisemme silloin tehdä? Varmaan ensimmäiseksi heittää pois se neulanen, ellei ole aivan varma siitä, että juuri sen neulasen saattaminen kotikekoon on juuri hänen sieluntehtävänsä tässä elämässä. Sitten ehkä istahtaa sammalikolle ja hengähtää hieman, kuunnella omaa hengitystään. Alkaa hoivaamaan pientä muurahaisenkehoaan, onhan se aika uskomaton, pikkuruiset jalat ja kaikki. Samalla hoivata pieniä muurahaisen tunteitaan ja erityisesti vaalia sitä pientä valonkipinää sisällään ja vaikka varovasti nostaa sitä lähemmäksi ja tutkia sitä lähemmin.
Hyvin todennäköisesti tuo valonkipinä tuntuu aluksi ihan älyttömän älyttömälle edes ajatella, sehän sotii ihan kaikkea pienen muurahaisen tähän asti oppimaa vastaan. Mutta samalla siinä on jotain hyvin tuttua, kuin unessa nähtyä. Ehkä se on häivähdys hetkestä, jolloin pieni muurahainen syntyi, jotain ajatusta siitä, mitä pieni pää silloin mukanaan vielä kantoi. Ajatusta siitä, miksi se tänne tuli.
Ajatukseen kietoutuu myös paljon iloa ja riemua, lapsenomaista mielikuvitusta, joka sittemmin kotikeossa kitkettiin pois. Miten ikinä pieni muurahaislapsi voisi kuvitellakaan tanssivansa keijukaisten kanssa tai ottavansa mutapainit maahisten valtakunnassa, tai lentävänsä sateenkaarta pitkin kuunvalossa yksisarvisen selässä saati sitten muuttavansa tätä kotikeon elämää niin, että jokainen yhteisön muurahainen voisi niin tehdä? Tuollainen mutanttimuurahainen passitetaan heti välittömästi oikeisiin töihin kantamaan kaikki raskaimmat taakat kaikkien vaikeakulkuisimpien polkujen päästä. Ja juuri sitä pieni muurahainen on kuuliaisesti koko ikänsä tehnytkin. Tähän saakka.
Pieni muurahainen tuntee niin suurta viehtymystä uudelleen avautunutta mielikuvitusmaailmaansa kohtaan, että päättää uskaltaa uhmata kaikkia kotiintuloaikoja ja jäädä vielä hetkeksi siihen sammalikolle hengähtämään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan muurahainen kuuntelee nyt itseään ja oman intuitionsa ääntä.
Se tuo sen elämään ja perinteisiin tapoihin hivenen taikuuden tunnetta ja siitä tuntuu mukavalle seurata ajatusta ennen energiaa. Tavallisessa elämässä energia seuraa ajatusta, sen muurahainen jo tietää, onhan hän paljon ajatellut, miten tärkeää on neulasia kotikekoon kantaa ja on sitä saanut voimaa niiden kantamiseen. Mutta tämä ajatus on uusi. Eikä uusi kuitenkaan. Muurahainen tietää, että tästä seuraa jotain ihanaa, vaikka ympäristö viestiikin ihan muuta. Ilta on hämärtynyt, aurinko lähes laskenut ja muurahainen tietää että, metsä voi olla yöaikaan hyvinkin petollinen.
Se päättää kuitenkin luottaa nyt omaan intuitioonsa ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Se kuulee viereltään pientä kikatusta. Muurahainen katselee ympärilleen ja metsää nyt ihan uusin silmin. Ja mitä sen pienet muurahaisen silmät näkevätkään!? Pienet keijukaiset keikkuvat keimaillen kuusenoksilla kutsuen sitä illan viimeiseen valssiin ja männyn juurella miehisyyttään uhkuvat maahiset valmistautuvat illan mutapainiotteluihin hyväntahtoinen virne silmäkulmassaan; tänään on luvassa jotain uutta, muurahaispainia.
Ja muurahainen ottaa osaa molempiin, tottakai, onhan se aina tiennyt tekevänsä niin. Se vie viimeiseen valssiin päivän kauneimman keijukaisen ja voittaa mutapainissa metsän mahtavimman menninkäisen. Muurahaista naurattaa. Se on ensimmäinen nauru pitkään aikaan, joka tässä metsässä kaikuu muurahaisen suusta.
Nyt pienen muurahaisen huomion kuitenkin vie yölliselle taivaalle piirtyvä kaunis sateenkaari kaikkine loistavine väreineen ja värähtelyineen. Yhä hymyillen muurahainen sulkeekin nyt pienet silmänsä ja kuiskaa: ”Rakas yksisarvinen, minä täällä. Tuletko luokseni?”
Nousevan kuun hohteesta erottuu pian hahmo, jonka muurahainen tunnistaa ihan tutuksi, omaksi yksisarvisekseen. Yksisarvinen laskeutuu muurahaisen viereen ja muurahainen kipuaa sen selkään. Yhdessä he lentävät kuun siltaan sulautuvaa sateenkaarta pitkin yhä ylemmäs ja ylemmäs. Aina tähtiin asti.
Ja muurahainen tunsi, miten hän säteili samaa valoa kuin hänen oma yksisarvisensa ja kaikki maailmankaikkeuden tähdet, joita kohti he lensivät. Muurahainen oli kotona.
Olen kovasti miettinyt sitä, miten pienistä muurahaisista saadaan arjen raatajista ylös tähtiin lentäviä valo-olentoja. Niin ihanaa kun tämä elämämme täällä Maa-planeetalla onkin, mahdollistaahan se meille niin monia, ainutlaatuisia kokemuksia, mietin kuitenkin, miksi se yleensä aina vaatii sen pienen ihmismuurahaisen romahtamisen, ennen kuin hän havahtuu heräämiseen. Miksi se lapsen mielikuvitus täytyy tukahduttaa ja asettaa aikuisen muottiin? Miksi ihmeessä ihmisen täytyy ensin sortua jonkin raskaan elämänkokemuksen myötä, ennen kuin hän voi pysähtyä, muistaa ja nousta ylös?
No hyvä on, jos se on välttämätön kasvutehtävä jokaiselle meistä täällä, niin sitten hyväksyn sen niin.
Mutta kun minulla on se pieni valonkipinä sisälläni, usko siihen, että enää ei ihan jokaisen maapallolaisen tarvitsisi välttämättä sitä pohjimmaista romahdusta kokea ennen omaan todelliseen kasvuun nousemistaan. Minä pieni muurahainen etsin romahduksen syitä ja vaihtoehtoja sekä keinoja selviytyä.
Syyt on aina helppoa löytää. Niitä on helppo lähteä etsimään toisista ihmisistä, puolisosta, vanhemmista, työnantajasta, kenestä tahansa. Jos se ei riitä, voi aina syyttää ympäristöä, yhteiskuntaa, kasvatusta ja koko maailmaa. Onhan toki helpompaa syyttää aina kaikesta jotain toista tai muuta. Vie aikaa kohdata se totuus, että ainoastaan itse on vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan. Perimmäinen syy elämän hyviin ja huonoihin hetkiin löytyy aina itsestä, omista ajatuksista ja omista tunteista.
Katso siis peiliin. Maailma on peili.
Maailma on lakeja täynnä, säädetty helpottamaan elämäämme. Niin on myös maailmankaikkeudessa omat lakinsa, joita noudattamalla kaikki sujuu paljon helpommin. Niitä kannattaa hieman pohdiskella ja tutkia omia ajatuksia, tunteita ja toimintoja ihan uusin silmin.
Jumalan sydäntä koskevat samat asiat kuin ihmisenkin sydäntä, eli kaikkialla vallitsee sama toive, valo. Maailmankaikkeus muuttaa muotoaan ilmentääkseen uskomuksesi, aina täytyy siis säilyttää ainakin usko siitä, että valoa on. Jos tuntuu, että oma usko ei riitä, pitäisi muistaa, että koko maailmankaikkeus vain odottaa saadakseen olla avuksi. Apua on vain pyydettävä.
Tässä maailmankaikkeudessa sama vetää puoleensa, siksi olemuksessa valon säilyttäminen on niin tärkeää. Samalla täytyy muistaa, että kaikki mitä vastustat, pysyy elämässäsi ja kuluttaa voimasi. Keskity siis siihen, mitä haluat saada ja nauti elämästäsi.
Jos kanssakulkijassa joku ärsyttää, älä koskaan yritä muuttaa häntä, sillä hän vain kuvastaa sinua. Tutki siis sisintäsi ja muuta itseäsi.
Muista, että et tiedä, miten joku toinen tuntee tai millainen hän on. Kaikki toisessa havaitsemasi on vain heijastusta jostakin olemuspuolestasi.
Voidaksesi olla vapaa, sinun on irrotettava sidokset kaikesta ja kaikista.
Kiinnittämällä tarkkaavaisesti huomiota omiin ajatuksiin ja tunteisiin ja muokkaamalla ne aina positiiviseksi vaihtoehdoksi, voi rypeminen itsesäälissä ja omassa kurjuudessa loppua ja nousu omaan valoon alkaa. Jokainen vastoinkäyminen pitäisi pystyä näkemään rakkauden silmin, ihanana mahdollisuutena oppia jotain uutta ja kehittyä.
Jokaiselle negatiiviselle ajatukselle löytyy aina positiivinen vaihtoehto.
Keskittymällä siihen, mitä haluat saada ja antamalla virran kuljettaa, myös saat haluamasi.
Ja koska maailmankaikkeus lupaa myös, että runsaus on syntymäoikeus meille jokaiselle, voi vain avautua vastaanottamaan.
Kun elämänasenne on peruspositiivinen ja usko omaan itseen ja maailman kannatteluvoimaan taas löytynyt, voi tulevaisuuskin näyttäytyä ihan uudessa valossa. Tulevaisuutta voi alkaa itse luomaan ja sitä tehdään unelmoimalla. Tähänkin löytyy monta henkisten lakien pykälää, jotka auttavat unelmia toteutumaan.
Selkeys on ensimmäinen askel vapauteen ja sydämesi toiveiden toteuttamiseen.
Ja aikomuksensa asettamisessa sinun tulee olla tarkkavainen. Kun syötti on heitetty taivaisiin meriin, ole sopusoinnussa toiveesi kanssa, niin se ilmestyy todellisuuteesi. Jo ennen sitä, ajattele, puhu ja toimi kuin nauttisit runsaudesta, niin saat maailmankaikkeuden tarjoamaan sinulle antimiaan.
Menestyt, kun värähtelytasosi värähtelee sopusoinnussa haluamasi tuloksen kanssa.
Nämä elämän ja luomisen peruslait kun jokaiselle opetettaisiin jo elämän alkutaipaleella, monelta kolhulta säästyttäisiin. Kun ymmärtää sen, että omat ajatukset ohjaavat elämämme kulun, ja jokainen voi itse tehdä valinnan omasta vapaasta tahdostaan ajatteleeko ja luoko elämäänsä positiivisessa vai negatiivisessa valossa, suhtautuminen omaan elämään voi muuttua hyvinkin radikaalisti ja sen myötä koko elämä.
Näitä henkisiä lakeja minulla on halu ihmisille opettaa.
Ne löytyvät Diana Cooperin kirjasta Hieman henkisistä laeista. Kun elämän ja luomisen peruslait ovat hallinnassa, voi edetä lakiopinnoissa vielä korkeammalle, avaramman tietoisuuden ja korkeamman värähtelytason lakeihin saakka.
Eläminen henkisiä lakeja kunnioittaen avaa meidät vastaanottamaan, ylläpitämään ja antamaan myönteistä energiaa. Myönteisen energian voima saa valomme kirkastumaan. Ja toinen asia, jota haluan opettaa, on juuri myönteisen energian voima.
Tarvitaan kuitenkin vielä yksi asia, jotta yhteys yksisarvisiin voi tulla todeksi.
Se on mielikuvitus. Ihana lapsenmielinen ilo mielikuvituksen mahtavasta voimasta ja usko siihen, että kaikki on mahdollista. Rohkeus unelmoida asioista, jotka eivät minkään järkiperäisen selityksen selittämänä koskaan voisi toteutua. Uskallus astua kaikkien asetettujen normien ja rajojen yli, antaa mielikuvituksen laukata ja nähdä sielun silmin kaikki tapahtuvan totena. Astua hetkeksi siihen sisäisen lapsen maailmaan ja aistia ympäröivä maailma vastasyntyneen aistein.
Se mitä pidämme mielikuvituksena, on tavanomaisesti aistittavaa maailmaamme syvemmällä, todellisuutta siellä. Ehkä se on ikiaikaisia muistikuvia siitä, millaista elämämme on joskus ollut, mitä olemme nähneet, kokeneet ja tehneet aikaisemmin. Siksi mielikuvituskyky on aisti, jota emme koskaan saisi kadottaa.
Kun keskitymme, visualisoimme ja annamme mielikuvituksen kehittyä, avaa se meille fyysisen todellisuuden rinnalle henkisen ulottuvuuden, näemme energian virran ja kaikki sen ihmeelliset ilmenemismuodot. Myös yksisarviset.
Mitä enemmän keskitymme, visualisoimme ja käytämme mielikuvitustamme, sitä todemmaksi henkinen ulottuvuus edessämme avautuu. Energia muodostuu mielessämme kuviksi ja kuvitelmiksi, ja muuttuu lopulta fyysisten aistiemme kautta havaittavaksi. Voimme tuntea yksisarvisen töytäisyn, haistaa enkelin tuoksun ja nähdä vilauksen keijukaisesta. Ihan oikeasti.
Ympärillämme on paljon valo-olentoja, työskentelemässä rinnallamme kaikkein korkeimmaksi parhaaksi. Moni heistä odottaa vain kutsuamme muuttua näkyviksi, todellisiksi. Monet heistä ovat valmiita jakamaan meille ikiaikaista tietoaan ja taitoaan, auttamaan meitä oman sielunsuunnitelmamme toteuttamisessa.
Näillä eväillä halusin muodostaa oman yhteyden luontoon ja tavata oman yksisarviseni, katsoa mihin se tämän muurahaisen tänään kuljettaisi.
Oli kaunis päivä, menin siis totta kai ulos. Löysin maasta kauniin, hopeanhohtoisen höyhenen. Olin siis oikealla tiellä. Kävin silittämässä omenapuuvanhusta pihassani ja kutsuin mukaani oman yksisarviseni.
Kävelin rantaan, isolle kivelle suuren koivun alle. Istuin kivelle ja riisuin kengät. Rentoutin kehoni, kuuntelin hengitystäni ja keskityin. Käytin tovin aikaa ihan tietoiseen luonnon aistimiseen. Katselin, kuuntelin, haistelin, maistelinkin (koivun pientä hiirenkorvaa) ja tunnustelin. Kaikilla aisteilla löysin jotain.
Sitten aloin aistia ympäristöäni mielikuvitukseni avulla.
Tunsin, miten yksisarviseni tutkiskeli luontoa samoin, omalla tavallaan. Se näytti hassulle siinä vieressäni, iso hevonen kivellä istumassa. Se sanoi, että kyllä hevosetkin istuu. Niin.
Herkistin aistejani, toivoen aistivani vielä muutakin.
Keijut ja pikku peikot olivat toki paikalla, kuten melkein aina.
Ensimmäistä kertaa näin nyt veden henkiä, ne olivat kimaltelevia välähdyksiä veden pinnassa, erilaisia kuin tavallinen veden välke. Yksi uskaltautui lähemmäksi, näin sen kasvot rantavedessä.
Toinen uusi kokemus oli tulenhenkien minulle näyttämä leikki. Istuin selin aurinkoon, mutta tunsin sen lämmön kyllä selässäni. Varjoni lepäsi veden pohjassa ja auringon valo sen ympärillä yhdessä veden liikkeen kanssa sai aikaan näyn aivan kuin olisin olut liekkien ympäröimä. Toisenlaisen tulen teki samoin auringonvalo yhdessä veden kanssa laiturin puuhun. Se näytti olevan myös tulessa, savukiehkuroita pyöri sen pinnassa. Ihmettelin ihan kun en kuitenkaan tuntenut savun hajua, niin todelliselta se näytti.
Yhteys yksisarvisten maailmaan avaa meille paljon. Siksi toivoisin, että voisin mahdollisimman monia ihmisiä saattaa siihen maailmaan. Onhan meillä kaikilla se sama päämäärä, ihanina valo-olentoina nousta lopulta tähtiin.
Entä mitä tapahtui tarinan pienelle muurahaiselle?
Sen sinä saat ihan itse päättää, omassa mielikuvituksessasi.